'
'
'
Tie mustan vyön 8. daniin ei ole ollut mutkaton ja kuluneisiin 40 vuoteen mahtuu kaikenlaista. Yllättävää sinänsä ei ole se, että taekwondo on pysynyt olennaisena osana Inkwon Hwangin elämää, koska hänen isänsä on lajin Suomeen tuonut suurmestari Dae Jin Hwang. Nyt pääsemme tuoreen vyökoematkan kautta kurkistamaan Inkwonin ajatuksiin taekwondosta ja tulevaisuudesta.
Marraskuinen päivä sarastaa Etelä-Korean Soulissa. Inkwon Hwangin päällä on taekwondon päämajan Kukkiwonin vaatimusten mukainen dobok. Paidan selässä ei lue Herttoniemi eikä rinnuksessa komeile oman seuran logo. Kotoisuutta tuo oma harmahtavaksi kulunut musta vyö. Kukkiwonin taekwondosalissa on alkamassa 8. danin vyökoetta edeltävä harjoitus. Paikalle on saapunut 22 henkilöä eri puolilta maailmaa.
– Tiesin osaavani vaadittavat asiat, mutta silti olotilani oli jännittynyt, kuvailee Inkwon ensitunnelmiaan.
Kahden tunnin treeni keskittyi liikesarjojen kertaamiseen ohjatusti. Lyhyen tauon jälkeen sama jatkui. Intensiivinen harjoittelu vei mennessään jännityksen. Tilalle tuli rauhallinen olo. Inkwon tunsi olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Taekwondon mustan vyön saavuttamiseen ja seuraavien dan-arvojen suorittamiseen liittyy jostain syystä hämmentävää mystisyyttä. Kukkiwonissa keskityttiin tälläkin kertaa olennaiseen, sillä vaadittavat ”näytöt” kukin kokelas on antanut jo vuosikymmenten aikana taekwondon parissa toimiessaan. Kahdeksanteen daniin liittyvän kirjallisen työn Inkwon teki jo vuotta aiemmin. Nyt edessä oli liikesarjojen esittäminen.
– Vyökokeessa kaksi kokelasta teki kerrallaan kaksi liikesarjaa kaikkien katseiden alla. Hansun lisäksi arpaonni toi toiseksi liikesarjaksi Shipjinin. Omasta liikesarjakilpailijan ja -tuomarin taustani oli hyötyä. Pystyin rauhoittamaan mieleni ja tekemään mielestäni hyvät suoritukset.
Onnistunutta vyökoetta seurasi kiitospuheet ja valokuvaus Kukkiwonin presidentin Lee Dong-supin ja muiden edustajien kanssa. Tässä vaiheessa Inkwonia harmitti, ettei hänen isänsä ollut paikalla, vaikka matka Koreaan tehtiin yhdessä. Kuvia käytiin onneksi isän kanssa ottamassa Kukkiwonissa ennen kotiin suuntaamista.
Inkwon kertoi vyökoematkastaan reaaliaikaisesti Instagramin kautta, vaikka kokeekin itsensä kuvaamisen hieman ahdistavaksi.
– Mietin, että julkaisenko höpötyksiäni vai en, mutta sitten päätin, että asia on tärkeämpää kuin se, miltä näytän. Ajattelin, että monia tuttujani matka kiinnostaa, joten kerroin sekä vyökoefiiliksistäni että korealaisesta arjesta, ruoista ja suurkaupungin vilinästä.
Kukkiwonin virallinen todistus saapui 20.12.2022: Inkwon Hwang on suorittanut hyväksytysti 8. danin taekwondossa. Muita saman vyöarvon omaavia suomalaisia ei ole. Inkwonin somekanavissa sateli tykkäyksiä ja sydämiä.
– Olen otettu kaikista onnitteluista. Eri seuroilta saamani muistamiset ovat tuntuneet tosi liikuttavilta. Havahduin vasta nyt siihen, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa tämä saavutukseni.
Menneiden vuosien merkitys
Inkwon tutustui taekwondoon viisivuotiaana Koreassa juuri ennen kuin koko perhe muutti Suomeen. 1980-luvun aikana suurmestari Dae Jin Hwang kiersi aktiivisesti ympäri Suomea esittelemässä taekwondoa ja auttamassa lajin juurtumista maahamme. Inkwon oli isoveljensä In-Seonin kanssa usein mukana näytöksissä. Työnjako oli selvä: suloiset pikkupojat tekivät säntillisesti perustekniikkaa ja isä näyttäviä murskauksia ja hyppypotkuja.
– Nostan isälleni hattua siitä, mitä kaikkea hän on tehnyt. Onhan se hurjaa. Onneksi on kuvia ja tekstejä, että ei ole jäänyt vain legendaksi, kuinka hän on tehnyt joskus sitä ja tätä.
Ala-asteiässä taekwondon ohitse kiilasi kuitenkin jalkapalloharrastus. Taekwondosalilla käyminen jäi useammaksi vuodeksi, kunnes isä sai eräänä jouluna houkuteltua Inkwonin takaisin potkimisen pariin.
– Innostus taekwondoon virisi, kun kiinnostus futikseen hiipui. Jännitin kuitenkin, että kehtaanko mennä korkeahkolla vyöarvollani muiden joukkoon. Osaanko enää mitään ja mitä muut ajattelevat minusta?
Isän ja muiden harrastajien ymmärtäväinen kannustus teki paluun helpoksi, vaikka aluksi Inkwon halusikin treenata ilman vyötä.
– Oman kokemukseni kautta ymmärrän niitä, jotka palaavat tauon jälkeen taekwondotreeneihin. Herttoniemen seurassa kiinnitämmekin tähän huomiota ja pyrimme kannustamaan jokaista harjoittelijaamme, toteaa Inkwon.
Harjoittelusta jälleen innostunut Inkwon vietti lukioikäisenä kaiken vapaa-aikansa taekwondosalilla, olihan siellä iltaisin isän ja isoveljen lisäksi myös ruokahuollosta vastannut äiti. Nopeasti salille muodostui kaveripiiri, jonka kanssa hengailtiin ja treenailtiin omatoimisestikin.
– Se oli kivaa aikaa. Oli oma sali, jossa sai olla niin paljon kuin halusi ja samalla tapasi kavereita. Se oli erilaista kuin nykyään, kun tullaan vain yksittäisiin treeneihin ja lähdetään sitten melkein heti kotiin.
Nuoruusvuosiin kuului myös aktiivista kilpailutoimintaa. Kirkkain saavutus on aikuisten SM-kullan lisäksi nuorten ottelun EM-kilpailuissa Pariisissa saavutettu pronssi. Innostus ottelemiseen loppui, kun tärkeä sparrikaveri ja valmentaja, isoveli In-Seon siirtyi taekwondosta muiden kamppailulajien pariin.
– Tuossa vaiheessa huomioni keskittyi taekwondon opettamiseen Suomen Taekwondo Unionin seuroissa. Sitten 2000-luvun alkuvuosina innostuin liikesarjakilpailutoiminnasta, kun se alkoi nousta suosioon Euroopassa.
Inkwon Hwangista tuli Suomen ensimmäinen kansainvälinen liikesarjatuomari, mikä mahdollisti osaltaan sen, että Suomessakin ryhdyttiin järjestämään liikesarjakilpailuja ja -tuomarikoulutuksia. Seuraava merkittävä etappi taekwondon tiellä oli, kun Inkwon valittiin tuomariksi kansainvälisiin arvokisoihin.
– Ehdin tuomaroida kotimaisten kilpailuiden lisäksi lukuisissa PM-kisoissa sekä viisi kertaa EM-kilpailuissa ja kerran MM-kilpailuissa ennen kuin päätin siirtyä sivuun. Tuomarina toimiminen vie paljon vapaa-aikaa. Huomasin, että haluan viettää enemmän aikaa vaimoni ja lasteni kanssa.
Herttoniemen taekwondoperhe
Viimeiset 10 vuotta Inkwon Hwang on keskittynyt Herttoniemen seuran toimintaan. Yhdessä muutaman taekwondo-ohjaajan kanssa hän päätti, että Herttoniemessä ryhdytään tarjoamaan taekwondoa lapsiryhmille.
– Yhtäkkiä hoksasin, että meillä käy treeneissä todella mukavia lapsia ja heidän kanssaan on kiva kokeilla erilaisia taekwondoharjoitteita.
Onnistumisten myötä Inkwon havaitsi itselleen tärkeäksi juuri lasten ja nuorten kanssa toimimisen. Samalla tuli tunne, että jotain muutakin muutosta pitäisi tehdä. Virisi ajatus modernimmasta ja isommasta taekwondosalista. Sahaajankadun vanhoista tiloista siirryttiinkin uuteen saliin vuoden 2016 alussa.
– Se oli rohkea teko, mutta riski on kannattanut. Onneksi minulla on ollut tukenani luotettavia seuramme ohjaajia. Nykyisin yhteisöllisyyden luominen on vaikeampaa kuin aiemmin, mutta silti tuntuu, että Herttoniemeen on muodostunut oikeasti yhteisöllinen taekwondoperhe.
Mekaanikonkadulla sijaitsevasta salista on syntynyt tärkeä kohtaamispaikka ja harrastajamäärät kasvoivat ennätyslukemiin ennen koronapandemian alkamista. Viime syksystä lähtien harjoituksissa on alkanut näkyä tuttua tungostakin, etenkin lapsiryhmien harjoitusvuoroilla. Hengailukulttuurikin on taas voimissaan.
– Keskiviikkoiltaisin, kun ohjaan aikuisten treenit, niin tietty porukka jää aina harjoitusten jälkeen juttelemaan niitä näitä. Meillä hujahtaa helposti parikin tuntia, ja sen jälkeen jäämme vielä Jose Eskelisen kanssa käymään läpi seuran toimintaa koskevia asioita. Aika usein olen kotona vasta puolenyön jälkeen.
Kolmen pienen lapsena isänä Inkwon haluaakin osoittaa kiitokset vaimolleen Hannalle myöhään venyvien taekwondoiltojen ymmärtämisestä.
Omin jaloin isän viitoittamaa tietä
Inkwon Hwangin kohdalla isän merkitystä ei voida sivuuttaa.
– Jossain vaiheessa vertasin itseäni usein isääni. Mietin, mitä kaikkea hän onkaan taekwondon saralla tehnyt. Sitten mietin, mitä itse olen saanut aikaan. Aikani näitä pyöriteltyä onneksi tajusin, ettei vertailu ole järkevää. Olemme isäni kanssa eläneet eri ajassa ja tehneet itsemme näköisiä asioita taekwondossakin.
Inkwon on jatkanut isänsä toimintaa Suomen Taekwondo Unionin seurojen opettajana. Koko suomalaisen taekwondokentän näkökulmasta Inkwonin ansioksi voidaan lukea etenkin liikesarjakilpailemisen ja -tuomaritoiminnan pohjan luominen.
– Itselleni tärkeää on se, miten hienosti Herttoniemen seuralla menee ja miten voin auttaa meidän muidenkin seurojen ohjaajia ja harrastajia.
Korealaisen kulttuurin vahva ideologia kuuliaisuudesta ja tottelemisesta sekä vanhempien ja isoveljen merkityksestä ovat aina olleet olennainen osa Inkwonin elämänkatsomusta. Siihen on liittynyt myös kipupisteitä.
– Isä on saanut minut vuosien aikana tekemään taekwondossa niin paljon sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi halunnut tai etenkään ehtinyt tehdä. Isäni on hyvä suostuttelemaan, joten useammankin kerran olen löytänyt itseni yötä myöten väsäämästä jotain seura-asiaa tai kilpailujen järjestämiseen liittyvää juttua. Osittain tähän kytkeytyy myös oma vikani siinä, että olen huono pyytämään apua.
Vuosien varrella yhteisistä jutuista on seurannut onnistumisia, mutta myös väsymystä. Lisäksi Inkwon kokee tunteneensa jopa katkeruutta siitä, että on antanut isälleen periksi ja pyhittänyt oman vapaa-aikansa taekwondolle, vaikka mieli on tehnyt tehdä ihan jotain muuta.
– Ei-sanan käyttämisen oppiminen on ollut yksi hieno taito aikuisiällä, Inkwon toteaa hymyillen.
Kun Inkwon kesällä 2022 kertoi isälleen lähtevänsä marraskuussa Souliin vyökokeeseen, niin suurmestari ilmoitti heti lähtevänsä mukaan. Ensimmäisenä Inkwonin teki mieli sanoa ”Ei, en ota sinua mukaani”, mutta sitten hän heltyi. Oletus oli, että isä halusi nimenomaisesti päästä seuraamaan poikansa suoriutumista. Näin ei kuitenkaan ollut: vyökokeen aikana isällä olikin muuta tekemistä.
– Kyllä se siellä Kukkiwonin salissa harmitti, kun muilla oli läheisiä mukana, mutta jälkeenpäin ei enää. Ymmärsin, että isälleni oli tärkeämpää tavata vanhoja tuttaviaan. Yhteinen matkamme oli muulla tavoin meille tunteikkaan tärkeä.
Soulissa vietetty viikko, yhteiset keskustelut ja kiireettömästi istutut hetket loivat isän ja pojan suhteeseen uuden tason, jota Inkwon kuvaa sanalla levollisuus. Hän huomasi 80-vuotiaan isänsä voimien haurastumisen ja toiminnallisuuden rajallisuuden sekä oman apunsa olevan isälleen aidosti tarpeellista ja toivottua.
– Jotain ajattelussani muuttui: isää kohtaan kokemani tuskailu ja jonkinlainen katkeruus katosivat. Seurasi rauhallinen, levollinen olo, jonka toivon pysyvän yllä. Isän kanssa on vihdoin jotenkin todella mukavaa olla.
Katse tulevaan ja Tikkurilaan
Kun kysyn Inkwonilta 8. danin ja taekwondon merkityksestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista, hän istuu tovin hiljaa. Katse kertoo, että tunteista ei ole helppoa puhua.
– Minulla on ristiriitaisia tunteita taekwondoon. Tiedän, että se on antanut minulle todella paljon. Toisaalta isäni aseman vuoksi taekwondoon on liittynyt aina tietynlainen painolasti. Odotuksia on levännyt harteillani niin monilta suunnilta. Olen miettinyt sitäkin, että olisiko elämä ilman taekwondoa ollut vähemmän kuormittavaa.
Mutta sitten ilme kirkastuu, vastaus on löytynyt. Inkwon nostaa esiin kaksi arvoa, jotka ohjaavat hänen taekwondollista elämäänsä. Ensinnäkin hän haluaa jakaa tietoa ja omaa osaamistaan.
– On hienoa, jos onnistun jossain opettamistilanteessa hyvin ja näen, että joku oppii tai saa oivalluksen. Tuntuu merkitykselliseltä, että harjoituksiini halutaan tulla vuodesta toiseen.
Toinen tärkeä arvo on luoda lapsille ja nuorille positiivinen liikuntamalli. Inkwon toivoo taekwondon olevan hauska harrastus lapsille ja nuorille, mutta myös mukavaa liikuntaa aikuisille. Elämään liittyy paljon tosikkomaista suorittamista. Jospa taekwondo voisi tarjota jotain muuta?
– Pyrin ohjauksessani siihen, että jokainen harrastaja tulee huomioiduksi. Yritän toteuttaa harjoitukset niin, että jokainen pystyy kokemaan onnistumisen tunteita.
Syksyyn 2022 liittyi vyökoematkan lisäksi suuria suunnitelmia Tikkurilan taekwondoseuran toiminnan edistämiseksi. Inkwon on pitkään toivonut voivansa auttaa Vantaan harrastajiakin oman salin avaamisessa ja seurakulttuurin vahvistamisessa. Nyt on tullut sen aika.
Inkwonin mielestä taekwondon lajillinen vahvuus on kasvokkaisessa kanssakäymisessä. Hän uskoo ihmisten haluavan kuulua osaksi yhteisöä. Tammikuussa 2023 avautuva Tikkurilan taekwondoseuran sali tulee tarjoamaan enemmän mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen ja myös omatoimiseen harjoitteluun, koska tila on kokonaan seuran omassa käytössä.
– Toivon, että Tikkurilaankin muodostuu taekwondoperhe, jonne jokainen tuntee olevansa tervetullut, tiivistää Inkwon tulevaisuuden taekwondollisen haaveensa.
Teksti: Riitta-Ilona Pummi-Kuusela
Kuvat: Inkwon Hwang
Marraskuinen päivä sarastaa Etelä-Korean Soulissa. Inkwon Hwangin päällä on taekwondon päämajan Kukkiwonin vaatimusten mukainen dobok. Paidan selässä ei lue Herttoniemi eikä rinnuksessa komeile oman seuran logo. Kotoisuutta tuo oma harmahtavaksi kulunut musta vyö. Kukkiwonin taekwondosalissa on alkamassa 8. danin vyökoetta edeltävä harjoitus. Paikalle on saapunut 22 henkilöä eri puolilta maailmaa.
– Tiesin osaavani vaadittavat asiat, mutta silti olotilani oli jännittynyt, kuvailee Inkwon ensitunnelmiaan.
Kahden tunnin treeni keskittyi liikesarjojen kertaamiseen ohjatusti. Lyhyen tauon jälkeen sama jatkui. Intensiivinen harjoittelu vei mennessään jännityksen. Tilalle tuli rauhallinen olo. Inkwon tunsi olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Taekwondon mustan vyön saavuttamiseen ja seuraavien dan-arvojen suorittamiseen liittyy jostain syystä hämmentävää mystisyyttä. Kukkiwonissa keskityttiin tälläkin kertaa olennaiseen, sillä vaadittavat ”näytöt” kukin kokelas on antanut jo vuosikymmenten aikana taekwondon parissa toimiessaan. Kahdeksanteen daniin liittyvän kirjallisen työn Inkwon teki jo vuotta aiemmin. Nyt edessä oli liikesarjojen esittäminen.
– Vyökokeessa kaksi kokelasta teki kerrallaan kaksi liikesarjaa kaikkien katseiden alla. Hansun lisäksi arpaonni toi toiseksi liikesarjaksi Shipjinin. Omasta liikesarjakilpailijan ja -tuomarin taustani oli hyötyä. Pystyin rauhoittamaan mieleni ja tekemään mielestäni hyvät suoritukset.
Onnistunutta vyökoetta seurasi kiitospuheet ja valokuvaus Kukkiwonin presidentin Lee Dong-supin ja muiden edustajien kanssa. Tässä vaiheessa Inkwonia harmitti, ettei hänen isänsä ollut paikalla, vaikka matka Koreaan tehtiin yhdessä. Kuvia käytiin onneksi isän kanssa ottamassa Kukkiwonissa ennen kotiin suuntaamista.
Inkwon kertoi vyökoematkastaan reaaliaikaisesti Instagramin kautta, vaikka kokeekin itsensä kuvaamisen hieman ahdistavaksi.
– Mietin, että julkaisenko höpötyksiäni vai en, mutta sitten päätin, että asia on tärkeämpää kuin se, miltä näytän. Ajattelin, että monia tuttujani matka kiinnostaa, joten kerroin sekä vyökoefiiliksistäni että korealaisesta arjesta, ruoista ja suurkaupungin vilinästä.
Kukkiwonin virallinen todistus saapui 20.12.2022: Inkwon Hwang on suorittanut hyväksytysti 8. danin taekwondossa. Muita saman vyöarvon omaavia suomalaisia ei ole. Inkwonin somekanavissa sateli tykkäyksiä ja sydämiä.
– Olen otettu kaikista onnitteluista. Eri seuroilta saamani muistamiset ovat tuntuneet tosi liikuttavilta. Havahduin vasta nyt siihen, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa tämä saavutukseni.
Menneiden vuosien merkitys
Inkwon tutustui taekwondoon viisivuotiaana Koreassa juuri ennen kuin koko perhe muutti Suomeen. 1980-luvun aikana suurmestari Dae Jin Hwang kiersi aktiivisesti ympäri Suomea esittelemässä taekwondoa ja auttamassa lajin juurtumista maahamme. Inkwon oli isoveljensä In-Seonin kanssa usein mukana näytöksissä. Työnjako oli selvä: suloiset pikkupojat tekivät säntillisesti perustekniikkaa ja isä näyttäviä murskauksia ja hyppypotkuja.
– Nostan isälleni hattua siitä, mitä kaikkea hän on tehnyt. Onhan se hurjaa. Onneksi on kuvia ja tekstejä, että ei ole jäänyt vain legendaksi, kuinka hän on tehnyt joskus sitä ja tätä.
Ala-asteiässä taekwondon ohitse kiilasi kuitenkin jalkapalloharrastus. Taekwondosalilla käyminen jäi useammaksi vuodeksi, kunnes isä sai eräänä jouluna houkuteltua Inkwonin takaisin potkimisen pariin.
– Innostus taekwondoon virisi, kun kiinnostus futikseen hiipui. Jännitin kuitenkin, että kehtaanko mennä korkeahkolla vyöarvollani muiden joukkoon. Osaanko enää mitään ja mitä muut ajattelevat minusta?
Isän ja muiden harrastajien ymmärtäväinen kannustus teki paluun helpoksi, vaikka aluksi Inkwon halusikin treenata ilman vyötä.
– Oman kokemukseni kautta ymmärrän niitä, jotka palaavat tauon jälkeen taekwondotreeneihin. Herttoniemen seurassa kiinnitämmekin tähän huomiota ja pyrimme kannustamaan jokaista harjoittelijaamme, toteaa Inkwon.
Harjoittelusta jälleen innostunut Inkwon vietti lukioikäisenä kaiken vapaa-aikansa taekwondosalilla, olihan siellä iltaisin isän ja isoveljen lisäksi myös ruokahuollosta vastannut äiti. Nopeasti salille muodostui kaveripiiri, jonka kanssa hengailtiin ja treenailtiin omatoimisestikin.
– Se oli kivaa aikaa. Oli oma sali, jossa sai olla niin paljon kuin halusi ja samalla tapasi kavereita. Se oli erilaista kuin nykyään, kun tullaan vain yksittäisiin treeneihin ja lähdetään sitten melkein heti kotiin.
Nuoruusvuosiin kuului myös aktiivista kilpailutoimintaa. Kirkkain saavutus on aikuisten SM-kullan lisäksi nuorten ottelun EM-kilpailuissa Pariisissa saavutettu pronssi. Innostus ottelemiseen loppui, kun tärkeä sparrikaveri ja valmentaja, isoveli In-Seon siirtyi taekwondosta muiden kamppailulajien pariin.
– Tuossa vaiheessa huomioni keskittyi taekwondon opettamiseen Suomen Taekwondo Unionin seuroissa. Sitten 2000-luvun alkuvuosina innostuin liikesarjakilpailutoiminnasta, kun se alkoi nousta suosioon Euroopassa.
Inkwon Hwangista tuli Suomen ensimmäinen kansainvälinen liikesarjatuomari, mikä mahdollisti osaltaan sen, että Suomessakin ryhdyttiin järjestämään liikesarjakilpailuja ja -tuomarikoulutuksia. Seuraava merkittävä etappi taekwondon tiellä oli, kun Inkwon valittiin tuomariksi kansainvälisiin arvokisoihin.
– Ehdin tuomaroida kotimaisten kilpailuiden lisäksi lukuisissa PM-kisoissa sekä viisi kertaa EM-kilpailuissa ja kerran MM-kilpailuissa ennen kuin päätin siirtyä sivuun. Tuomarina toimiminen vie paljon vapaa-aikaa. Huomasin, että haluan viettää enemmän aikaa vaimoni ja lasteni kanssa.
Herttoniemen taekwondoperhe
Viimeiset 10 vuotta Inkwon Hwang on keskittynyt Herttoniemen seuran toimintaan. Yhdessä muutaman taekwondo-ohjaajan kanssa hän päätti, että Herttoniemessä ryhdytään tarjoamaan taekwondoa lapsiryhmille.
– Yhtäkkiä hoksasin, että meillä käy treeneissä todella mukavia lapsia ja heidän kanssaan on kiva kokeilla erilaisia taekwondoharjoitteita.
Onnistumisten myötä Inkwon havaitsi itselleen tärkeäksi juuri lasten ja nuorten kanssa toimimisen. Samalla tuli tunne, että jotain muutakin muutosta pitäisi tehdä. Virisi ajatus modernimmasta ja isommasta taekwondosalista. Sahaajankadun vanhoista tiloista siirryttiinkin uuteen saliin vuoden 2016 alussa.
– Se oli rohkea teko, mutta riski on kannattanut. Onneksi minulla on ollut tukenani luotettavia seuramme ohjaajia. Nykyisin yhteisöllisyyden luominen on vaikeampaa kuin aiemmin, mutta silti tuntuu, että Herttoniemeen on muodostunut oikeasti yhteisöllinen taekwondoperhe.
Mekaanikonkadulla sijaitsevasta salista on syntynyt tärkeä kohtaamispaikka ja harrastajamäärät kasvoivat ennätyslukemiin ennen koronapandemian alkamista. Viime syksystä lähtien harjoituksissa on alkanut näkyä tuttua tungostakin, etenkin lapsiryhmien harjoitusvuoroilla. Hengailukulttuurikin on taas voimissaan.
– Keskiviikkoiltaisin, kun ohjaan aikuisten treenit, niin tietty porukka jää aina harjoitusten jälkeen juttelemaan niitä näitä. Meillä hujahtaa helposti parikin tuntia, ja sen jälkeen jäämme vielä Jose Eskelisen kanssa käymään läpi seuran toimintaa koskevia asioita. Aika usein olen kotona vasta puolenyön jälkeen.
Kolmen pienen lapsena isänä Inkwon haluaakin osoittaa kiitokset vaimolleen Hannalle myöhään venyvien taekwondoiltojen ymmärtämisestä.
Omin jaloin isän viitoittamaa tietä
Inkwon Hwangin kohdalla isän merkitystä ei voida sivuuttaa.
– Jossain vaiheessa vertasin itseäni usein isääni. Mietin, mitä kaikkea hän onkaan taekwondon saralla tehnyt. Sitten mietin, mitä itse olen saanut aikaan. Aikani näitä pyöriteltyä onneksi tajusin, ettei vertailu ole järkevää. Olemme isäni kanssa eläneet eri ajassa ja tehneet itsemme näköisiä asioita taekwondossakin.
Inkwon on jatkanut isänsä toimintaa Suomen Taekwondo Unionin seurojen opettajana. Koko suomalaisen taekwondokentän näkökulmasta Inkwonin ansioksi voidaan lukea etenkin liikesarjakilpailemisen ja -tuomaritoiminnan pohjan luominen.
– Itselleni tärkeää on se, miten hienosti Herttoniemen seuralla menee ja miten voin auttaa meidän muidenkin seurojen ohjaajia ja harrastajia.
Korealaisen kulttuurin vahva ideologia kuuliaisuudesta ja tottelemisesta sekä vanhempien ja isoveljen merkityksestä ovat aina olleet olennainen osa Inkwonin elämänkatsomusta. Siihen on liittynyt myös kipupisteitä.
– Isä on saanut minut vuosien aikana tekemään taekwondossa niin paljon sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi halunnut tai etenkään ehtinyt tehdä. Isäni on hyvä suostuttelemaan, joten useammankin kerran olen löytänyt itseni yötä myöten väsäämästä jotain seura-asiaa tai kilpailujen järjestämiseen liittyvää juttua. Osittain tähän kytkeytyy myös oma vikani siinä, että olen huono pyytämään apua.
Vuosien varrella yhteisistä jutuista on seurannut onnistumisia, mutta myös väsymystä. Lisäksi Inkwon kokee tunteneensa jopa katkeruutta siitä, että on antanut isälleen periksi ja pyhittänyt oman vapaa-aikansa taekwondolle, vaikka mieli on tehnyt tehdä ihan jotain muuta.
– Ei-sanan käyttämisen oppiminen on ollut yksi hieno taito aikuisiällä, Inkwon toteaa hymyillen.
Kun Inkwon kesällä 2022 kertoi isälleen lähtevänsä marraskuussa Souliin vyökokeeseen, niin suurmestari ilmoitti heti lähtevänsä mukaan. Ensimmäisenä Inkwonin teki mieli sanoa ”Ei, en ota sinua mukaani”, mutta sitten hän heltyi. Oletus oli, että isä halusi nimenomaisesti päästä seuraamaan poikansa suoriutumista. Näin ei kuitenkaan ollut: vyökokeen aikana isällä olikin muuta tekemistä.
– Kyllä se siellä Kukkiwonin salissa harmitti, kun muilla oli läheisiä mukana, mutta jälkeenpäin ei enää. Ymmärsin, että isälleni oli tärkeämpää tavata vanhoja tuttaviaan. Yhteinen matkamme oli muulla tavoin meille tunteikkaan tärkeä.
Soulissa vietetty viikko, yhteiset keskustelut ja kiireettömästi istutut hetket loivat isän ja pojan suhteeseen uuden tason, jota Inkwon kuvaa sanalla levollisuus. Hän huomasi 80-vuotiaan isänsä voimien haurastumisen ja toiminnallisuuden rajallisuuden sekä oman apunsa olevan isälleen aidosti tarpeellista ja toivottua.
– Jotain ajattelussani muuttui: isää kohtaan kokemani tuskailu ja jonkinlainen katkeruus katosivat. Seurasi rauhallinen, levollinen olo, jonka toivon pysyvän yllä. Isän kanssa on vihdoin jotenkin todella mukavaa olla.
Katse tulevaan ja Tikkurilaan
Kun kysyn Inkwonilta 8. danin ja taekwondon merkityksestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista, hän istuu tovin hiljaa. Katse kertoo, että tunteista ei ole helppoa puhua.
– Minulla on ristiriitaisia tunteita taekwondoon. Tiedän, että se on antanut minulle todella paljon. Toisaalta isäni aseman vuoksi taekwondoon on liittynyt aina tietynlainen painolasti. Odotuksia on levännyt harteillani niin monilta suunnilta. Olen miettinyt sitäkin, että olisiko elämä ilman taekwondoa ollut vähemmän kuormittavaa.
Mutta sitten ilme kirkastuu, vastaus on löytynyt. Inkwon nostaa esiin kaksi arvoa, jotka ohjaavat hänen taekwondollista elämäänsä. Ensinnäkin hän haluaa jakaa tietoa ja omaa osaamistaan.
– On hienoa, jos onnistun jossain opettamistilanteessa hyvin ja näen, että joku oppii tai saa oivalluksen. Tuntuu merkitykselliseltä, että harjoituksiini halutaan tulla vuodesta toiseen.
Toinen tärkeä arvo on luoda lapsille ja nuorille positiivinen liikuntamalli. Inkwon toivoo taekwondon olevan hauska harrastus lapsille ja nuorille, mutta myös mukavaa liikuntaa aikuisille. Elämään liittyy paljon tosikkomaista suorittamista. Jospa taekwondo voisi tarjota jotain muuta?
– Pyrin ohjauksessani siihen, että jokainen harrastaja tulee huomioiduksi. Yritän toteuttaa harjoitukset niin, että jokainen pystyy kokemaan onnistumisen tunteita.
Syksyyn 2022 liittyi vyökoematkan lisäksi suuria suunnitelmia Tikkurilan taekwondoseuran toiminnan edistämiseksi. Inkwon on pitkään toivonut voivansa auttaa Vantaan harrastajiakin oman salin avaamisessa ja seurakulttuurin vahvistamisessa. Nyt on tullut sen aika.
Inkwonin mielestä taekwondon lajillinen vahvuus on kasvokkaisessa kanssakäymisessä. Hän uskoo ihmisten haluavan kuulua osaksi yhteisöä. Tammikuussa 2023 avautuva Tikkurilan taekwondoseuran sali tulee tarjoamaan enemmän mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen ja myös omatoimiseen harjoitteluun, koska tila on kokonaan seuran omassa käytössä.
– Toivon, että Tikkurilaankin muodostuu taekwondoperhe, jonne jokainen tuntee olevansa tervetullut, tiivistää Inkwon tulevaisuuden taekwondollisen haaveensa.
Teksti: Riitta-Ilona Pummi-Kuusela
Kuvat: Inkwon Hwang
