Herttoniemen Taekwondoseuran toiminnassa oli aistittavissa nousujohteista kehitystä keväällä 2015. Uusi harjoitusryhmä, Taapero-Taekwondo oli startannut onnistuneesti. Se tuntui avaavan mahdollisuuden tarjota harjoituksia kaikenikäisille. Muidenkin ikäryhmien harrastajamäärissä oli havaittavissa kasvua.
– Tässä vaiheessa en vielä ajatellut isomman harjoitussalin tarpeellisuutta. Lähinnä mietin, että seuran tulevaisuuden kannalta pitäisi tehdä jotain. Mitä se “jotain” olisi, niin se jäi toviksi hautumaan, toteaa Inkwon Hwang.
Muuttoajatus nousi esiin, kun Inkwon ja Jose Eskelinen pallottelivat ideoita seuran kehittämiseksi elokuussa 2015. Jose oli kuullut, että seuran harjoitussalin viereisessä rakennuksessa Sahaajankadulla oli isompi tila vapaana.
Lumipalloefekti roihahti: Inkwonin tuntevat tietävät, että hän on nopea liikkeissään.
– Jo samana iltana lähdin selvittämään asiaa ja muuttoajatus valtasi mieleni. Tein laskelmia ja pyysin seuran ohjaajat palaveriin. Kun sain heiltä alustavaa nyökyttelyä, uskalsin lähteä viemään asiaa eteenpäin.
Sitten edettiinkin taas vauhdilla: yhteys vuokranvälittäjään johti luonnollisesti esittelykierrokseen.
– Naapurirakennuksen tila oli hulppea kaikin tavoin. Neliöitä piisasi ja korkeuttakin parhaimmillaan kahdeksan metriä. Siis erittäin sovelias näyttävien hyppypotkujen treenaamiseen, Inkwon huokaa.
Innokkuuden jarruttimeksi osoittautui se, että esimerkiksi pukuhuoneet pesutiloineen olisi pitänyt rakentaa viemäröinneistä lähtien. Laskimen näppäily kertoi kustannustason korkeaksi, mutta neuvotteluja välittäjän kanssa jatkettiin.
– Lokakuun sateisena sunnuntai-iltana pyörittelin kynällä lukemia paperille. Vaimo ja lapsi olivat jo syvässä unessa, kun päätin tehdä seuraavana päivänä tarjouksen salitilan vuokraamisesta, muistelee Inkwon.
Sattuma otti kuitenkin osaa peliin. Inkwon eksyi puoliltaöin vielä selailemaan netistä muita vapaita toimitiloja Herttoniemestä.
– Törmäsin ilmoitukseen, jossa mainostettiin vapaata yhtenäistä 400 m2 tilaa Mekaanikonkatu 15:ssä. Sydän rupesi hakkaamaan, ja ihan kuin salama olisi iskenyt minuun. Ravistelin päätäni, mutta tunne ei kadonnut. Silmieni edessä tuntui olevan seuramme uusi sali.
Mekaanikonkatu 15 ensitapaaminen: tähän näkymään oli todella “helppoa” visioida uusi harjoitussali...
Jutun jatko-osa julkaistaan pääsiäisviikolla...
