• '
    '
  • '
    '
  • '
    '

Mekaanikonkadun vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen seurasi useita intensiivisiä

palavereita joulukuussa 2015. Uusi tila vaati remonttia, ja vanhan salin vuokrasopimus oli voimassa enää kaksi kuukautta.

 

– Seuran ohjaajat jakaantuivat työryhmiin, joille määriteltiin vastuut. Kukin ryhmä sai toimia itseohjautuvasti yhteisen päämäärämme eteen. Välillä toki kokoonnuttiin pohtimaan materiaalivalintoja ja kommentoitiin projektin eri osa-alueiden edistymistä.


 

pala_mattoa_KuvaInkkuko.jpg


Ivan Kuznetsov etsi harjoitusalustaksi sopivaa uutta palamattoa ja huolehti tunnollisesti muistakin remontointiasioista. Häneltä sujuivat myös käytännöntoimet: yhdessä Touko Liikosen kanssa paikoilleen asentuivat niin varastokaappien liukuovet kuin salitilan jakamiseen tarvittavat verhotangotkin.

 

– Ilman heidän remonttitaitojaan ja venymistään työn touhussa yön pikkutunneillekin, salimme ei olisi valmistunut näin tiukalla aikataululla, kiittelee Inkwon.

 

Touko_testaa_verhotangon_lujuutta_KuvaIvanKuznetsov.jpg

Touko testaa verhokiskojen kestävyyttä. Kuva: Ivan Kuznetsov.

 

Teknisten remonttiratkaisujen lisäksi haluttiin panostaa salitilan toiminnallisuuksiin ja visuaaliseen ilmeeseen. Sisustustiimin tehokaksikko Tanja Temonen ja Saara Salo miettivätkin yksityiskohtaisen tarkasti seuralle sopivan värimaailman ja toteuttivat somistusratkaisut.

 

– Salimme sisustus on olennainen osa hyvää treenifiilistä. Onneksi annoin vastuun Tanjalle ja Saaralle. Heidän ideoihin ja makuun kannatti luottaa.

 

 

Maalausta ja pilkun viilausta – salin lisäksi uudistuivat verkkosivut
 
Inkwon on tyytyväinen myös siihen, että hoksasi kaipaavansa apua viestintä- ja markkinointiasioissa ja että sai houkuteltua aisaparikseen Riitta-Ilona Hurmerinnan. Ja jälleen kerrat asiat lähtivät lapasesta: samaan syssyyn päätettiin uudistaa seuran verkkosivut, jäsenrekisteri ja laskutusjärjestelmä. Lisäksi uuden salin ulkoseinälle haluttiin laadukkaat banderollit ja facebook-sivulle lisää valokuvia.
 
– Tämä kaikki tiesi lyhyitä yöunia muillekin kuin minulle. Samaan aikaan joulukuun alussa perheeseeni syntyi toinen lapsi. Toisaalta viiden viikon isyysvapaa tarjosi mahdollisuuden käyttää aikaa seuran uudistusten toteuttamiseen, virnistää Inkwon.
 
Jouluviikosta tammikuun loppuun uudella salilla vietettiin hektisiä iltoja ja viikonloppuja. Ivan, Tanja ja Touko tuntuivat melkein asuvan salilla porakoneiden, maalitelojen ja uusien palamattojen seassa. Apuna hääräilivät Saaran lisäksi Elina, Piia, Sami, Päivi, Erkki ja toki monet muut.

 

Tanja_maalaa_muut_katsoo_KuvaInkkuko.jpg

Tanja maalaa, muut "kannustaa".

maalarit_maalas_taloa_KuvaIvanKuznetsov.jpg

Välillä kannustusjoukotkin auttoivat.

Samaan aikaan toisaalla verkkopiuhat kävivät kuumina, kun Inkwon ja Riitta-Ilona vaihtoivat ajatuksia seuran viestinnän terävöittämisestä.

 

– Oli keksittävä keinoja seuran näkyvyyden lisäämiseksi, vaikka markkinointibudjetti oli vain muutamia satasia. Viestittelin Riitta-Ilonan kanssa välillä hartaasti yömyöhällä viestinnällisiä teemoja pähkien.

 

Tiukka työtahti tuotti tulosta: täysin uudistuneet verkkosivut julkaistiin 11.1.2016.

 

– Sisällöntuotantoa ja sivuvalikkoviilausta tehtiin klassisesti edellisenä yönä viimeisiin minuutteihin asti. Hengästyn vieläkin, kun mietin tuota hetkeä.

... tarinan viimeinen osa julkaistaan 30.3.2016.

 

Herttoniemen Taekwondoseura avasi 1.2.2016 uuden harjoitussalin osoitteessa Mekaanikonkatu 15. Seuran pääopettaja Inkwon Hwang paljastaa nyt, mitä kaikkea kulisseissa ehti muutamassa kuukaudessa tapahtua ennen avajaisia.

Herttoniemen Taekwondoseuran toiminnassa oli aistittavissa nousujohteista kehitystä keväällä 2015. Uusi harjoitusryhmä, Taapero-Taekwondo oli startannut onnistuneesti. Se tuntui avaavan mahdollisuuden tarjota harjoituksia kaikenikäisille. Muidenkin ikäryhmien harrastajamäärissä oli havaittavissa kasvua.

 

– Tässä vaiheessa en vielä ajatellut isomman harjoitussalin tarpeellisuutta. Lähinnä mietin, että seuran tulevaisuuden kannalta pitäisi tehdä jotain. Mitä se “jotain” olisi, niin se jäi toviksi hautumaan, toteaa Inkwon Hwang.

 

Inkku pohtii vanhalla salilla. Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta.


Muuttoajatus nousi esiin, kun Inkwon ja Jose Eskelinen pallottelivat ideoita seuran kehittämiseksi elokuussa 2015. Jose oli kuullut, että seuran harjoitussalin viereisessä rakennuksessa Sahaajankadulla oli isompi tila vapaana.

Lumipalloefekti roihahti: Inkwonin tuntevat tietävät, että hän on nopea liikkeissään.

 

– Jo samana iltana lähdin selvittämään asiaa ja muuttoajatus valtasi mieleni. Tein laskelmia ja pyysin seuran ohjaajat palaveriin. Kun sain heiltä alustavaa nyökyttelyä, uskalsin lähteä viemään asiaa eteenpäin.

 

Sitten edettiinkin taas vauhdilla: yhteys vuokranvälittäjään johti luonnollisesti esittelykierrokseen.

 

– Naapurirakennuksen tila oli hulppea kaikin tavoin. Neliöitä piisasi ja korkeuttakin parhaimmillaan kahdeksan metriä. Siis erittäin sovelias näyttävien hyppypotkujen treenaamiseen, Inkwon huokaa.

 

Innokkuuden jarruttimeksi osoittautui se, että esimerkiksi pukuhuoneet pesutiloineen olisi pitänyt rakentaa viemäröinneistä lähtien. Laskimen näppäily kertoi kustannustason korkeaksi, mutta neuvotteluja välittäjän kanssa jatkettiin.

 

– Lokakuun sateisena sunnuntai-iltana pyörittelin kynällä lukemia paperille. Vaimo ja lapsi olivat jo syvässä unessa, kun päätin tehdä seuraavana päivänä tarjouksen salitilan vuokraamisesta, muistelee Inkwon.

 

Sattuma otti kuitenkin osaa peliin. Inkwon eksyi puoliltaöin vielä selailemaan netistä muita vapaita toimitiloja Herttoniemestä.

 

– Törmäsin ilmoitukseen, jossa mainostettiin vapaata yhtenäistä 400 m2 tilaa Mekaanikonkatu 15:ssä. Sydän rupesi hakkaamaan, ja ihan kuin salama olisi iskenyt minuun. Ravistelin päätäni, mutta tunne ei kadonnut. Silmieni edessä tuntui olevan seuramme uusi sali.

 

Mekaanikonkatu 15 ensitapaaminen: tähän näkymään oli todella “helppoa” visioida uusi harjoitussali...

 

Tasta_kaikki_alkoi_kuvaInkku.jpg Tasta_kaikki_alkoi2_kuvaInkku.jpg



Jutun jatko-osa julkaistaan pääsiäisviikolla...

Blackout - totaalinen unohdus, pää lyö tyhjää, seisova hölmö katse.

Liikesarjatuomarina olen nähnyt monen monta kertaa, kun kilpailijalle tulee blackout. Vaikka olen liikesarjakilpailuihin osallistunut aikoinaan monta kertaa, niin blackoutia ei tapahtunut koskaan. Sitten vyökokeessa tämä piti sitten kokea.

Shipjin on minun lempiliikesarja. Siinä on kivoja kohtia ja on mukavasti haasteellinen. Kolmannessa käännöksessä tapahtui odottamatonta - blackout. Unohdin täysin mitä piti tehdä. Sain onnekseni tehdä sen uudelleen, joka meni ensimmäistä paremmin.

Liikesarjaosuuden jälkeen pyrin unohtamaan tapahtunut mahdollisimman nopeasti, sillä tiesin negatiivisen ajattelun vaikuttavan suoritukseen. Kyllä sitä sai itselleen useampaan kertaan hokea, että moka ei ollut perustavanlaatuista eikä vaarantanut läpipääsyä.

Mutta aloitetaan alusta. Perustekniikkaosiossa pystyin tekemään perushyvän suorituksen. Parannettavaa olisi siinä, että Tykubi-asennossa etujalan jalkaterä pitäisi olla suoraan eteenpäin, itselläni se kääntyy helposti sisäänpäin. Paha virhe, sanoisivat kollegani liikesarjatuomarit.

Potkuosuudessa on sekä peruspotkuja että erikoispotkuja. Erikoispotkuissa tehdään lähinnä erilaisia teknisesti haastavia potkuja hypyllä. Tässä onnistuin hyvin ja sain myös neljä kertaa ilmassa potkun tehtyä. Peruspotkuissa kyseessä on lähinnä se, että saa pidettyä tekniikan kasassa maitohappojen poltellessa jaloissa.Tässä kohtaa hapot polttelivat sekä jaloissa että keuhkoissa. Onneksi myös muillakin.

Yhden ja kolman askeleen ottelut menivät kuten suunnittelin. Sain sovellettua eri mustien vöiden liikesarjoista tuttuja tekniikkakombinaatiota tähän osuuteen.

Taekwondo-ottelussa on jäänyt mieleeni, että sain yhden hyvän takapotkun ujutettua vastustajaa vastaan. Enemmän aktiivisuutta ja tilanteiden hakemista olisi voinut tämän osalta olla. Odotin tämän osalta itseltäni enemmän.

Itsepuolustusosion tiesin olevan fyysisesti rankka kohta. Siinä useamman minuutin ajan hyökkäyksiä tulee eri tavoin ja siitä pitäisi jotenkin fiksusti selviytyä.
Tässä kohtaa tuli mieleeni, että onneksi tein kestävyysharjoittelua harjoitussuunnitelmani alusta alkaen. Kyllä se vaan niin on, että kun väsyttää eikä ajatus kovin hyvin enää kulje, niin esiin tulee lähinnä ne tekniikat, mitkä on iskostanut selkärankaan. Ei varmasti ollut kovin nättiä tekniikkaa. Taisteluvoitto silti.

Kun vyökoe eteni murskausosioon, niin silloin alkoi hyvä fiilis hiipiä puseroon, sillä vyökokeen loppu on lähellä. Potkumurskaus meni jopa yllättävän hyvin, sillä ihmettelin että minulla oli vielä voimia hypätä kunnolla ylös. Käsimurskauksessa pienen pieni tekniikkavirhe kostautui ja pieni kolhu tuli keskimmäiseen rystyseen. Kolhua ei juurikaan tuntenut vasta kun myöhemmin vyökokokeen jälkeen.

Varsinkin murskausosiossa meinasi käydä köpelösti, kun Jussi sai laudasta pari milliä silmästä ja Samin potkumurskaus lennätti laudan kovalla vauhdilla ikkunoiden lähettyville. Kaikista onneksi selviydyttiin säikähdyksellä.

Kun vyökoe oli ohi, niin olin väsynyt ja hyvin hikinen mutta tunne oli aivan mahtava. Pitkä projekti oli ohi! Haikeaa mutta onnellista.

Oli mahtavaa huomata miten me dan-kokelaat kannustimme toisiamme vyökokeen aikana. Itse sain lisäpontta suorituksiini muiden tsemppauksesta. Kiitos siitä muille!

Täytyy sanoa, salille jäi kaikki mitä sinne oli jätettävissä.