• '
    '
  • '
    '
  • '
    '

Tauon jälkeen treenaamisen aloittaminen on vaikeinta. Etenkin jos se venähtää lähes 30 vuoden mittaiseksi. Erkki Talvitie aloitti taekwondon syksyllä 1982 ja innostui. Eräissä treeneissä pari vuotta myöhemmin Erkin sormiin lävähti potku. Pikkuvamman parantelu venyi ja muut asiat täyttivät elämän. Keväällä 2012 Erkki kuitenkin huomasi taas solmivansa taekwondovyötä.

Helsingin Herttoniemen teollisuusalueen autoliikkeiden keskellä, Mekaanikonkadulla sijaitsevassa taekwondosalissa on torstai-iltapäivänä hiljaista. Aulatilan oranssien nojatuolien ääressä kauluspaitainen mies on syventynyt hampurilaisravintolasta ostettuun salaattiin. Jalkojen juuressa lojuu joogamatto ja repusta pilkistää verkkarit.


Erkki Talvitie on tyypillinen keski-ikäinen myyntimies puhetta pulppuaa, mutta kun jutun pitäisi kääntyä häneen itseensä, äänensävy muuttuu vaatimattomaksi.


Eihän minusta ole liikkumisen ja taekwondoharrastajan esikuvaksi. Tämmöinen pyöreä viittäkymppiä lähestyvä tallaaja. Jalka nousee kyllä potkuun, mutta ei enää solisluuta korkeammalle.


Silti hänessä on paljon ihailtavaa ja kerrottavaa. Hän on mies, joka palasi kamppailulajin pariin lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Hän on myös mies, joka sai koko perheensä harrastamaan taekwondoa.


Eki_Päivi_900600_IMG_2348_KuvaRiittaIlonaHurmerinta.JPG

Päivi ja Erkki Talvitie esittelemässä itsepuolustuksia Herttoniemen Taekwondoseuran näytöksessä Kauppakeskus Itiksessä 9.1.2016.

 

Innostus syttyi, mutta tauko venähti

Erkki, ”Eki”, oli vuonna 1982 tamperelainen ammattikoululainen, joka kavereiden innostamana lähti katsomaan taekwondonäytöstä. Kolme vuotta aikaisemmin Suomeen rantautuneesta taekwondosta he eivät tuolloin tienneet mitään. Paikallisen seuran harrastajien ja pääopettaja Dae Jin Hwangin säntilliset perustekniikat korkeine potkuineen tekivät vaikutuksen nuoriin kolleihin.


Alkeiskurssista muistan sen, että siellä harjoiteltiin todella paljon kaatumista. Eteen, taakse, sivulle ja juoksuvauhdista. Kun itse pääsi ylös, oli aika kaataa kaveri kumoon. Potkuihin päästiin kunnolla vasta ensimmäisen vyökokeen jälkeen.


Liikuntaan tottumattoman Ekin kroppa joutui koville.


Punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä oli tapana tehdä 50 kappaleen setissä useita sarjoja kerralla.


Mutta nuori mies sai nopeasti jutusta kiinni, ja kunto nousi kohisten. Niin nousi myös jalka. Taekwondossa on tyypillistä nopea kehittyminen, kun potkutekniikka on hallussa.


Säännöllistä taekwondoharjoittelua kesti Ekillä kuitenkin vain puolitoista vuotta.


Omaa tyhmyyttäni en pitänyt sparritreenissä käsiäni nyrkissä. Kaverin potku osui suoraan sormille. Mitään nivelten turpoamista pahempaa ei tosin seurannut, mutta parantumisprosessi jotenkin venähti.


Sitten tuli joulutauko, ja keväällä Talvitie keskittyi opintojen viimeistelyyn.


Samalla tipahdin säännöllisen liikunnan rytmistä eikä taekwondosalille vain tullut lähdettyä.


Meni vuosia, oli töitä, lasten syntymiä ja muuttoja paikkakunnalta toiselle. Ekin elo täyttyi ruuhkavuosista. Aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle liikunnan parissa ei tuntunut löytyvän.


Satunnaisten juoksulenkkien jälkeen venyttelin aina samalla tavalla kuin taekwondotreeneissä oli opetettu. Jotenkin laji oli koko ajan mielessä.


Eki_venyy_900600_IMG_6839.JPG

Erkki Talvitie tutustui uudenlaisiin venyttelyliikkeisiin ohjaajakoulutuksessa Herttoniemen Taekwondoseuran salilla huhtikuussa 2016.

Ensin poika, sitten Eki ja lopulta koko perhe


Syksyllä 2011 oli aika löytää harrastus juuri koulunkäynnin aloittaneelle Juho-pojalle. Isän silmiin osui Herttoniemen Taekwondoseuran mainos.


Voi sitä riemua, kun havaitsin Hwangin perheen treenisalin sijaitsevan kotimme lähellä Herttoniemessä.


Vierailu taekwondosalilla sytytti Juhossakin innostuksen potkimiseen.


Jonkin aikaa katselin poikani harjoittelua salin laidalta, ja aina välillä joku nyki hihasta, että mites olisi, eikös isänkin jalkaa vipata. Olin luonnollisesti maininnut lyhyen taekwondotaustani.


Tarvittiin kuitenkin useampi vanhemman harrastajan houkuttelu. Erityisesti Eki kiittelee Jyri Lankista kannustamisesta, jotta hän 44-vuotiaana uskalsi palata taekwondon harrastajaksi.


Ensimmäiset kuukaudet olivat karua aikaa. Notkeutta ei ollut nimeksikään, ja vuosirenkaat tuntuivat kolottavan kropan jokaisessa kulmassa. Sitkeyteni ja hyvä tsemppi salilta saivat kampeamaan kuitenkin treeneihin viikosta toiseen.


Oma osuutensa oli sillä, että kiinteistönvälitysalalla myyntipäällikkönä toimiva Talvitie sai muokattua työaikojaan harjoitusvuoroihin sopivaksi. Treenaamista on helpottanut myös se, että koko perhe harjoittelee nyt samaa lajia.


Perheen nuorin lapsi, Jalo, aloitti taekwondon syksyllä 2013.


Poikien kanssa yritimme heti houkutella vaimoani Päiviä lajin pariin. Aluksi hän torppasi idean täysin.


Myyntimiestä on vaikea vastustaa ja niin Päivi Talvitiekin päätyi Herttoniemen Taekwondoseuran intensiivikurssille. Tällä hetkellä hänellä on punaruskea vyö.


Harrastajien me-henkeä ei voinut olla havaitsematta, kun kävin katsomassa Juhon ja Erkin treenejä. Lopulta en malttanut vain seurata sivusta, kertoo Päivi.


Eki_ohjaa_900600_IMG_8866.JPG

Jalo Talvitie nappasi pisteen isoveljensä Juhon panssarista. Erkki Talvitiestä on hauskaa nähdä poikiensa nauttivan taekwondoharjoittelusta.

 

Lauantaisin neljä tuntia treenisalilla

Yhteinen harrastus rytmittää mukavasti koko Talvitien perheen vapaa-aikaa.


Salilla pääsee treenaamaaan ohjatusti myös joogaa ja kahvakuulaa. Parasta on se, että minun ei tarvitse suhata ympäri kaupunkia kyyditsemässä perheenjäseniä eri paikkoihin liikkumaan, huokaisee Eki.


Perheen kodissa on yksi huoneista sisustettu taekwondotreeniin soveltuvalla palamatolla. Sieltä löytyy potkutyynyjä ja muita urheiluvälineitä, joten omatoiminen harjoittelu on mahdollista milloin vain.


Erityisesti lauantait ovat yhteistä liikunnallista laatuaikaa. Omien taekwondotreenien lisäksi Päivi ja Eki toimivat apuohjaajina lasten vuoroilla.


Taekwondosalilla tulee vietettyä pääsääntöisesti joka lauantai kello kymmenestä iltapäiväkahteen. Neljän tunnin jälkeen onkin hyvä sujahtaa ruokailun kautta saunaan ja sohvalle, virnistää Eki.


Talvitiet_900600_IMG_8679.JPG

Talvitien perhe treenaamassa. Etualalla Jalo ja Juho, takana Erkki ja Päivi.

”Se on arjen pientä onnea”


Eki näkee, että taekwondon harrastaminen on heijastunut Juholla ja Jalolla positiivisesti koulumenestykseen.


Treeneissä pojat joutuvat keskittymään rauhallisesti, jos haluavat oppia uusia asioita. Lisäksi laji opettaa toisten kunnioittamista. Ne asiat ovat varmasti välittyneet myös koulupäiviin.


Päiville ja Ekille säännölliset viikkotreenit antavat paljon muutakin kuin liikunnan iloa. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi salilta on löytynyt uusia ystäviä. Molemmat toteavat taekwondoharjoittelulla olevan myös vaikutuksia työssä jaksamiseen.


Tiistain aamutreenien jälkeen on makea fiilis lähteä vetämään viikkopalaveria konttorille. On todella energinen olo. Ainoa varjopuoli on se, että koko päivän on nälkä, vaikka söisi kuinka paljon. Keskiviikon iltatreenit puolestaan katkaisevat hyvin työviikkoa. Kun tulen taekwondosalille, niin en mieti sekuntiakaan työasioita. Se on arjen pientä onnea, toteaa Eki.


Perhepoomsea_900600_IMG_9056.JPG

Yhteisen tahdin löytäminen liikesarjatreenissä vaatii Talvitien perheeltä vielä hieman harjoittelua.

Ympyrä sulkeutuu


Kun Ekiltä kysyy hänen lajitavoitteistaan, seuraa pitkä mietiskely. Kamppailulajien harrastajille hänen vastauksensa ei taida olla yllätys.


Totta kai mustan vyön saavuttaminen olisi hieno asia, ehkä jopa unelman täyttymys. Siihen tosin menee vielä varmasti pari vuotta.


Yksi tavoite on myös se, että Talvitie toivoo pystyvänsä auttamaan muita aikuisia taekwondon pariin.


Herttoniemen Taekwondoseurassa panostetaan siihen, että niin paluuharrastajat kuin uudetkin aikuistreenaajat otetaan lämpimästi vastaan. Haluan omalta osaltani kannustaa omaa ikäluokkaani mukaan.


Taekwondosalin seinäkello näyttää kymmentä vaille viittä. Haastattelun aikana paikalle on saapunut joogaopettaja Changsoon Kim ja muutamia työpäivästään vapautuneita aikuisia. Joku huikkaa Ekille jalkojensa jumiutuneen edellisillan potkutreeneistä. Pari lasta istahtaa tottuneesti penkille ja laittaa televisiosta pyörimään taekwondon otteluvideoita. Samaan aikaa heidän vanhempansa ravistelevat joogamattojaan.


On aika päästää myös Erkki Talvitie huoltamaan kehoaan, jotta lauantaina jalka nousee mestari Hwangin opetuksessa. Mikään ei ole muuttunut 30 vuoteen kaikki on siis hyvin.


Teksti ja kuvat: Riitta-Ilona Hurmerinta.

 

Eki_potkii_900_600_IMG_8760.JPG

Vielä nousee Erkki Talvitien jalka korkealle.