• '
    '
  • '
    '
  • '
    '

Blackout - totaalinen unohdus, pää lyö tyhjää, seisova hölmö katse.

Liikesarjatuomarina olen nähnyt monen monta kertaa, kun kilpailijalle tulee blackout. Vaikka olen liikesarjakilpailuihin osallistunut aikoinaan monta kertaa, niin blackoutia ei tapahtunut koskaan. Sitten vyökokeessa tämä piti sitten kokea.

Shipjin on minun lempiliikesarja. Siinä on kivoja kohtia ja on mukavasti haasteellinen. Kolmannessa käännöksessä tapahtui odottamatonta - blackout. Unohdin täysin mitä piti tehdä. Sain onnekseni tehdä sen uudelleen, joka meni ensimmäistä paremmin.

Liikesarjaosuuden jälkeen pyrin unohtamaan tapahtunut mahdollisimman nopeasti, sillä tiesin negatiivisen ajattelun vaikuttavan suoritukseen. Kyllä sitä sai itselleen useampaan kertaan hokea, että moka ei ollut perustavanlaatuista eikä vaarantanut läpipääsyä.

Mutta aloitetaan alusta. Perustekniikkaosiossa pystyin tekemään perushyvän suorituksen. Parannettavaa olisi siinä, että Tykubi-asennossa etujalan jalkaterä pitäisi olla suoraan eteenpäin, itselläni se kääntyy helposti sisäänpäin. Paha virhe, sanoisivat kollegani liikesarjatuomarit.

Potkuosuudessa on sekä peruspotkuja että erikoispotkuja. Erikoispotkuissa tehdään lähinnä erilaisia teknisesti haastavia potkuja hypyllä. Tässä onnistuin hyvin ja sain myös neljä kertaa ilmassa potkun tehtyä. Peruspotkuissa kyseessä on lähinnä se, että saa pidettyä tekniikan kasassa maitohappojen poltellessa jaloissa.Tässä kohtaa hapot polttelivat sekä jaloissa että keuhkoissa. Onneksi myös muillakin.

Yhden ja kolman askeleen ottelut menivät kuten suunnittelin. Sain sovellettua eri mustien vöiden liikesarjoista tuttuja tekniikkakombinaatiota tähän osuuteen.

Taekwondo-ottelussa on jäänyt mieleeni, että sain yhden hyvän takapotkun ujutettua vastustajaa vastaan. Enemmän aktiivisuutta ja tilanteiden hakemista olisi voinut tämän osalta olla. Odotin tämän osalta itseltäni enemmän.

Itsepuolustusosion tiesin olevan fyysisesti rankka kohta. Siinä useamman minuutin ajan hyökkäyksiä tulee eri tavoin ja siitä pitäisi jotenkin fiksusti selviytyä.
Tässä kohtaa tuli mieleeni, että onneksi tein kestävyysharjoittelua harjoitussuunnitelmani alusta alkaen. Kyllä se vaan niin on, että kun väsyttää eikä ajatus kovin hyvin enää kulje, niin esiin tulee lähinnä ne tekniikat, mitkä on iskostanut selkärankaan. Ei varmasti ollut kovin nättiä tekniikkaa. Taisteluvoitto silti.

Kun vyökoe eteni murskausosioon, niin silloin alkoi hyvä fiilis hiipiä puseroon, sillä vyökokeen loppu on lähellä. Potkumurskaus meni jopa yllättävän hyvin, sillä ihmettelin että minulla oli vielä voimia hypätä kunnolla ylös. Käsimurskauksessa pienen pieni tekniikkavirhe kostautui ja pieni kolhu tuli keskimmäiseen rystyseen. Kolhua ei juurikaan tuntenut vasta kun myöhemmin vyökokokeen jälkeen.

Varsinkin murskausosiossa meinasi käydä köpelösti, kun Jussi sai laudasta pari milliä silmästä ja Samin potkumurskaus lennätti laudan kovalla vauhdilla ikkunoiden lähettyville. Kaikista onneksi selviydyttiin säikähdyksellä.

Kun vyökoe oli ohi, niin olin väsynyt ja hyvin hikinen mutta tunne oli aivan mahtava. Pitkä projekti oli ohi! Haikeaa mutta onnellista.

Oli mahtavaa huomata miten me dan-kokelaat kannustimme toisiamme vyökokeen aikana. Itse sain lisäpontta suorituksiini muiden tsemppauksesta. Kiitos siitä muille!

Täytyy sanoa, salille jäi kaikki mitä sinne oli jätettävissä.

Kuva: Taekwondo news

more-learn-small.jpg